Peter Lehmann Barossa Shiraz 2008

Kuva: Alko

Alko: ”Täyteläinen, tanniininen, tummakirsikkainen, viikunainen, mausteinen, hennon mokkainen, tamminen”, 12.99 €

Viiniopas: ”Tummanpunainen, syvä. Parasta ranskalaista mustaherukkalikööriä, hienoa belgialaista konvehtia tuoksussa. Mustapippuria. Täyteläinen, tasapainoisen runsas ja rehevän luumuinen maku. 28 -120-vuotiaat köynnökset. Lampaanviulu uuniin tai ankanrintaa grilliin. Hyvä joululahjaviini.” 90 pistettä

Viinistä viiniin: ”Intensiivinen, makean hedelmäinen, lähes hillomainen tuoksu. Siinä on karhunvatukkaa, paahteisuutta ja makeita mausteita. Tuhti maku on myös paahteinen ja lähes hillomainen. Siinä on lisäksi hentoa savuisuutta ja vihertävää yrttisyyttä. Pehmeät tanniinit kannattavat luonteeltaan mehukasta viiniä hieman suuta kuivattavaan jälkivaikutelmaan.” 3 tähteä

Viinivelhot: Väri on hienon tummanpunainen, mutta siihen se hienous sitten loppuukin. Tuoksu on pölyinen, vanilliinisen keinotekoinen ja erotimme myös säväyksen spriitussia. Maku on onneksi miellyttävämpi; täyteläinen, vahva ja voimakas – mausteisuus ja makeus ovat selvästi esillä. Tässä maistuu Australian helle. Mielestämme kokonaisuus on kumminkin jotenkin teennäisen ja keinotekoisen makea. Vaikka Barossa-alueen Shirazien pitäisi olla laadukkaita, niin kovin monta hurraa-huutoa ei meidän ryhmästämme tämän viinin kohdalla kuulunut (tosin me maistoimme Lehmannia ihan sellaisenaan, ehkä sille pitäisi antaa vielä toinen mahdollisuus grilliviininä). Joten jälleen kerran hypetetyt uuden maailman viinit eivät tehneet meihin kovin suurta vaikutusta – ehkä meillä ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt makuaisti tai me ei vaan osata arvostaa uuden maailman viinien ylitsepursuavia makuja, mutta meistä myös Syrah/Shiraz-sarjassa Eurooppa tuntuu olevan melko ylivoimainen.

Pisteet: 6.9

Ostaisimmeko uudelleen? Ei/ehkä

Advertisement

Cave de Tain Crozes Hermitage 2007

Kuva: Alko

Alko: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, kirsikkainen, punaherukkainen, mausteinen, hennon savuinen”, 13.98 €

Viinistä viiniin: ”Hieman hillitty tuoksu on marjainen, hennon yrttinen ja siinä on myös hentoa soraisuutta. Keskitäyteläinen maku allekirjoittaa tuoksun lupaaman aromimaailman. Melko roteva maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Viinin suutuntuma on miellyttävä, vaikkakin mukavan särmikäs. Viini nostaa veden kielelle ja jättää tasaisen, pippurisenkin jälkivaikutelman.” 3 tähteä

Viinivelhot: Voimakkaan ja tummanpunaisen värisessä viinissä on makea tuoksu. Maku on täyteläinen, jyhkeä ja pehmeä – siinä on mausteisuutta, rautaisuutta ja häivähdys anista. Makea täyteläisyys saa lopussa yrttimaisiä vivahteita. Jälkimaku on pitkä ja miellyttävä. Tämä on tasapainoinen, jotenkin syksyinen tai talvinen viini, joka tosiaan nostaa veden kielelle ja suorastaan vaatii pihviä seurakseen. Meistä Crozes Hermitage oli oikein erinomainen viini, mutta maun voimakkuudesta johtuen se sopii parhaiten ruuan kanssa nautittavaksi, mielellään lautasella tulisi olla iso kimpale lihaa. Sanaa pihviviini toistettiin monta kertaa ja lisäksi tämä on mielestämme ”punaviinimäinen punaviini”. Illan kattavin kommentti oli kuitenkin: ”Tässä ei ole mitään ärsyttävää”, joka kätevästi laittaa pähkinänkuoreen viiniin miellyttävän ja tasapainoisen luonteen. Parhaat pisteet tähän mennessä ja poikkeuksellisesti tasaisen korkeat pisteet jokaiselta. Tästä viinistä pitää kaikki – suosittelemme!

Pisteet: 8

Ostaisimmeko uudelleen? Joo


Syrah/Shiraz

Rypälelajike, jolla on kaksi eri nimeä riippuen kasvupaikasta – Euroopassa puhutaan Syrahista ja muualla maailmassa Shirazista. Rypäleet ovat pienikokoisia, tummansinisiä ja paksukuorisia, joten ne tuottavat voimakkaan värisiä, täyteläisiä ja tanniinisiä viinejä. Myös maultaan Syrah-viinit ovat voimakkaita ja intensiivisiä. Tyypillisiä aromeja ovat tummat marjat/hedelmät ja mausteet. Lajike on kotoisin Ranskan Rhônen laaksosta, jossa se saa savuisia ja yrttisiä vivahteita makuunsa, kun taas uuden maailman shirazit ovat hedelmäisempiä, täyteläisimpiä ja etenkin australialaiset shirazit usein myös hyvin alkoholisia. Kuten myös toinen tanniinisia viinejä tuottava tumma rypälelajike, Cabernet Sauvignon, Syrahit kestävät hyvin säilytystä ja paranevat vanhetessaan. Liharuuat ovat perinteinen kumppani, erityisesti grillatut lihat (barbeque ja australialainen shiraz on klassinen yhdistelmä). Rotevan luonteensa ansiosta nämä viinit sopivat mainiosti vähän tuhdimmankin makuisen ruuan seuraksi.


Brancott Estate South Island Pinot Noir 2009

Kuva: Alko

Alko: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, punamarjainen, kevyen kirsikkainen, hennon orvokkinen, mausteinen”, 10.99 €

Viinistä viiniin: ”Hyvin avoin tuoksu on kypsän marjainen. Siitä löytyy tummaa kirsikkaa, savuisuutta sekä tammitynnyrikypsytyksen tuomaa paahteisuutta. Kypsän marjaisa, keskitäyteläinen maku on melko tummasävytteinen, jopa hillomainen. Tuoksun aromien lisäksi siitä voi erottaa kypsää vadelmaa ja hillottua puolukkaa. Herkullinen hedelmähapokkuus antaa suunmyötäiselle viinille sen tarvitsemaa ryhdikkyyttä. Harmoninen kokonaisuus nostattaa veden kielelle pitkässä jälkivaikutelmassa.” 4 tähteä

Viiniopas: ”Vaaleanpunainen. Tyypillinen pinotnoir-tuoksu: pippurista ja kuivahtanutta kirsikkahilloa. Orvokkisen kukkea. Keskitäyteläinen, kirpeän kirsikkainen ja hapokkaan punaherukkainen maku. Rapea suutuntuma. Uusi nimi. Entinen Montana Souh Island. Raakalihamakkaraa pöytään, vaikkapa grillattuna. Mutta ehdottomasti sitruunabasilikaa mukaan. Roosa tonnikala, paistettu lohi.” 89 pistettä

Viinivelhot: Tuoksussa on paljon marjoja: kirsikkaa, punaista viinimarjaa, puolukkamehua ja myös makeaa hillomaisuutta. Maku jatkaa samoilla marjaisilla ja makeilla linjoilla – punaviinimarjaa ja hilloa löytyy. Toki  Brancott on myös pinot noirille tyypillisen tapaan hapokas, mutta makeus pehmentää ja tasapainottaa kirpakkuutta. Viini jakoi jonkin verran mielipiteitä: suurin osa piti kovasti, mutta toisten mielestä makeus häiritsi. ”Maistuu teinimuistoilta”, oli eräs kommentti (ilmeisesti puberteteetin voi myös viettää nauttimalla korkealuokkaisia viinejä…). Mielestämme Brancott ei välttämättä edes vaadi ruokaa seurakseen, vaan toimii mainiosti ihan sellaisenaan seurustelutilanteissa. Vaikka tämä on melko erilainen verrattuna ranskalaiseen Bouchardiin, ovat molemmat pinot noir-viinit tehneet selvän vaikutuksen vetämällä kovimmat pisteet tähän mennessä. Kannattaa tutustua marjaisen raikashapokkaaseen PN-maailmaan!

Pisteet: 7.7

Ostaisimmeko uudelleen? Joo


Bouchard Bourgogne Pinot Noir 2008

Kuva: Alko

Alko: ”Keskitäyteläinen, keskitanniininen, hapokas, punaisen marjainen, karpaloinen, hennon mausteinen”, 12.92 €

Viinistä viiniin: ”Punasävytteinen kypsän marjaisa tuoksu josta voi erottaa mm. mansikkaa ja kirsikkaa. Kevyehkö maku on miellyttävän hedelmäinen ja sitä ryhdittää runsas hedelmähapokkuus. Kevyet, hieman karheat tanniinit antavat selkärankaa tasapainoisen napakkaan loppuvaikutelmaan.” 3 tähteä

Viiniopas: ”Punainen. Kirsikkainen, puhtaan lämmin tuoksu. Hentoa yrttisyyttä. Keskitäyteläinen, yrttinen ja havuinen maku. Parempi kuin koskaan?” 88 pistettä

Viinivelhot: Tuoksussa on kirsikkaa ja mansikkaa. Marjaisen tuoksun jälkeen maku yllättää kirpeydellään sekä minaraalisella ja kaarnamaisella olemuksellaan. Toki marjojakin löytyy edelleen – erotimme punaista viinimarjaa ja kirsikkaa. Viini on melko kevyt ja mukavan hapokas. Kaiken kaikkeaan oikein mukava tuttavuus, joka ei kuitenkaan ole mielestämme ihan joka tilanteen viini, vaan vaati oikeat puitteet ympärilleen. Siitä, mitkä nämä oikeat puitteet olisivat, olimme monta mieltä: viini herätti visioita varjoisesta ulkoilmaravintolasta kuumana kesäpäivänä kala-annoksen kumppanina, ranskalaisesta metsästysmajasta ja joulupöydästä. Tosin Bouchardin innokkain ystävä totesi: ”Tämä on niin hyvää, että tätä voisi juoda ihan semmoisenaan jälkkärinä”.

Pisteet: 7.8

Ostaisimmeko uudelleen? Joo


Pinot Noir

Pinot Noir on rypäleistä mystisin – tai ainakin hypetetyin. Sitä kuvataan usein sanoilla haastava, vaikeasti avautuva ja eteerinen. Tämä on rypäle, jota pitää ”ymmärtää”. Pinot Noir-viinit poikkeavat monilla tavoin muista punaviineistä: ne ovat usein melko ohuen värisiä ja maultaan runsaan happokkaita, joka on juuri näiden viinien arvostetuin ominaisuus. Tyypillisiä aromeja ovat erilaiset punaiset marjat – mansikka, vadelma, punaiset viinimarjat ja puolukka. Ikääntyessään viinit saavat multamaan ja mädyntyvien lehtien vivahteita – tosin Pinot Noir muistuttaa Merlot’ia siinä suhteessa, että viinit eivät usein ikäänny hyvin, vaan ovat parhaimmillaan nuorena. Pinot Noir on hankala rypäle myös viljelijälle – se on vaativa kasvuolojen suhteen ja viihtyy parhaiten viileässä ilmastossa. Rypäleen koti on Ranskan Burgundissa ja uudessa maailmassa USA ja etenkin Uusi-Seelanti ovat tunnettuja tämän lajikkeen viljelijöitä. Pinot Noirit eroavat muista punaviineistä myös siinä, että ne ovat parhaimmillaan viilennettyinä, jolloin maun happoisuus korostuu – lisäksi ne ovat erinomainen kumppani kalalle.

Caballero de la Cepa Cabernet Sauvignon 2009

Kuva: Alko

Alko: ”Täyteläinen, erittäin tanniininen, herukkainen, kirsikkahilloinen, yrttinen, tamminen”, 9.40 €

Viinistä viiniin: ”Tummasävytteinen, hyvin kypsän marjainen tuoksu on paahteinen ja savuinen. Runsas ja kypsän hedelmäinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Siinä on myös tuntuvaa yrttisyyttä ja maaperän muhevia vivahteita. Viini saa ryhdikkyyttä pehmeästä tanniinisuudesta. Kokonaisuus jättää hieman riistaisen jälkivaikutelman.” 4 tähteä

Viinivelhot: Argentiinalainen Caballero on väriltään hienon tummanpunainen. ”Haasteellisessa” tuoksussa on paljon maa- ja eläinsävyjä: lantaa, nahkaa, turvetta, rautaa ja jonkun mielestä jopa selvä pierun haju. Maku ei (onneksi?) seurannut tuoksun lupaamaa aromimaailmaa, vaan täyteläisessä maussa erottuivat variksenmarja, herukka, yrtit – myös maasävyt olivat edelleen läsnä ehkä lähinnä turpeen muodossa. Myös tanniinit tuntuivat selvästi. Kuten edellinen cabernet, niin myös Cabellero jakoi mielipiteitä: toisia puhutteli sen kattava ja syvä makumaailma, kun taas toiset vierastivat viinin voimakkaita maaperä- ja eläinsävyjä.

Pisteet: 7.4